Huh kun aika rientää. Kolmas viikko kohta takana, mutta tuntuu, että oisin ollu täällä kauemmin. Tänne kirjottaminen tuntuu vaikeelta. Puhuttiin asiasta muitten tyttöjen kanssa, ja ongelma on se, että ei oikeen tiiä pitäskö kirjottaa siitä mitä teen täällä vai siitä miten koen sen kaiken mitä teen ja nään. Fiilisten kertominen kuulostaa helpolta, mutta onki loppujen lopuks yllättävän vaikeeta. Täällä kokee niin monenlaisia tunteita yhtäaikaa, mutta kun mietin miten niistä kerron, tuntuu, että kuulostan kliseiseltä, vaikka kaikki mitä koen on täällä totta. Esimerkiksi orpokodissa, jossa olen aamupäivisin, ei ole tällä hetkellä ruokaa lapsille. Silti ihmiset ovat iloisia ja heistä huokuu onni. Samaan aikaan koen itsekin onnellisuutta, mutta myös surua. Asioita on vaikea pukea sanoiksi. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin tänne täytyy tulla itse ennen kuin voi ymmärtää täysin sen mitä ihmiset täällä kokee ja näkee. Mutta se siitä. :) Ripottelen tänne tekstin sekaan kuvia viime ja tältä viikolta.
 |
| Muistipelin pelailua Bunjussa |
 |
| Eric opetuspuuhissa |
Viime viikko hurahti Bunjun ja Kunduchin orpokodeissa opettaen ja leikkien. Melkein joka ilta ruuan jälkeen istuttiin iltaa lähibaarissa Fanta Passion-limsoja (<3!) lipitellen. Loppuviikosta käytiin illalla syömässä Rudy's Farm nimisessä paikassa, koska oli Charlotten viimenen ilta täällä. Perjantaina Mechak, paikallinen kaverimme, kutsui meidät mukaansa ystävänsä synttärijuhliin. Lauantaina taas olimme toisen paikallisen kaverimme Adamin vanhempien juhlissa, kävimme rannalla ja klubilla ja sunnuntai meni rentoillessa.
 |
| Ylhäältä vasemmalta Amy, Alfred Mechak, Anni, Kathleen, Johnsson, Helen ja minä |
Viime viikolla tänne tuli kaksi suomalaista. Muut vapaaehtoistyöntekijät on Kanadasta, Englannista, Tanskasta ja Yhdysvalloista. Ihan loisto porukkaa. Tämä viikko on ollu oikeen mukava. Kaksi yhdysvaltalaista lääkäriopiskelijaa, Andy ja Cody teki keskiviikkona terveystarkastuksia Bunjun orpokodin väelle. Suurin osa lapsista voi hyvin, mutta osalla oli ollut matala veren happipitoisuus. Pojat sanoivat käyvänsä orpokodissa uudestaan ja jos tilanne ei ole parantunut, lapset viedään tarkempiin tutkimuksiin. Oon niin iloinen, että Andy ja Cody on täällä auttamassa. :) Päivän päätteeksi otettiin yhteiskuvia ja lapset laulo meille. Oli vaikee piätellä itkua, koska se oli niin koskettavaa.
 |
| Andy ja Cody tekemässä terveystarkastuksia |
 |
| Mendrada voi päivä päivältä paremmin. :)) Tyttö on selvästi eloisampi kuin 2 viikkoa sitten. |
 |
| Anni toi Bunjuun hyppunarun :) |
 |
| Jonas, ihana ADHD vekara <3 Jonas sai pienenä napanuoran katkaisun yhteydessä infektion, joka levisi aivoihin. Luultavasti tästä syystä pojalla on käyttäymishäiriöitä. |
 |
| Tyttöjen kanssa paikallisen tanssin opettelua |
 |
| Neema Kunduchin orpokodista |
 |
| Pikku rumpali Kunduchissa |
Torstaina olin orpokodin lisäksi HIV-seminaarissa, jossa kerroimme nuorille mitä HIV on jne. Materiaali on valmiina, joten ei tarvinnut kun lukea ja Mechak käänsi puheemme swahiliksi. Tapasin myös Sifan, joka on perustanut Bunjun orpokodin. Paikan virallinen nimi on Sifa Group Foundation. Hän kertoi, että tilat ovat liian pienet ja rahaa ruokaan ei ole tarpeeksi. Kuten jo aiemmin kerroin, tälläkin hetkellä ruoka on loppu lauantaihin saakka kunnes paikalliset taas lahjoittavat riisiä.
 |
| Yhteiskuva Bunjussa |
Orpokoti tarvitsee siis jonkun sponsoroimaan toimintaansa. Suuremmille tiloille on todella suuri tarve, koska kaikki lapset eivät mahdu nykyisiin tiloihin. Sifa itse antaa rahaa omasta palkastaan ja lisäksi hän saa rahaa ystäviltään. Aiomme kehitellä jotain Kathleenin kanssa, jotta orpokodista kuulisi useampi ihminen ja se saisi sponsorin. Aiomme luultavasti myös järjestää keräyksen. Siispä, jos keräys mahdollistuu, olisitteko halukkaita lahjottamaan rahaa orpokodille? :) Lahjoitettavan summan ei tartte todellakaan olla suuri, esim. euro per henkilö auttaa jo paljon jos saamme suuren joukon ihmisiä osallistumaan. Kuten täällä on tapana sanoa, TIA= This is Africa, mutta silti. Tarve on yksinkertaisille asioille, jotka meille ovat itsestäänselvyyksiä, mutta joihin täällä ihmisillä ei vain ole yksinkertaisesti rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti