Mendrada

Kerroin aikaisemmin Mendradasta, jonka äidillä ei ollut varaa viedä lastaan lääkäriin. Mendrada kärsi siis malariasta, aliravitsemuksesta ja anemiasta. Tyttö oli lähes luuta ja nahkaa. Jalat olivat veltot, eikä tyttö juuri liikuttanut käsiäänkään.

Maksettiin Kathleenin kanssa lääkärikäynti, lääkkeet ja toivottiin parasta. Ostettiin pikkuselle säännöllisesti lisäravinteita. Ja kappas, ei menny kauankaan kun tytön vointi lähti huimaan nousuun. Innolla aina odotti, että minkä näköinen tyttö sitä odotti äitinsä sylissä kun astuttiin sisään orpokodin ovesta.

Mendrada alkoi liikutella jalkojaan, syödä itse, ja kasvoilla alkoi näkyä muutakin kuin riutunut ilme. Posket alkoi pyöristyä ja kylkiluut mennä piiloon. Äidinkin käytös meitä kohtaan muuttui silmin nähden. Alkuaikoina äiti oli lähes aina orpokodissa ollessamme huonotuulinen, eikä hän juuri hymyillyt. Nyt hän ottaa meidät aina vastaan iloisesti tervehtien ja kuulumiset kysellen.

Jatkettiin lisäravinteiden ostamista. Oli ihana nähdä miten pikku neiti alkoi saada virtaa kroppaansa. Ennen tuo niin vaitonainen ja eloton lapsi seisoo nyt omillaan jaloillaan, nauraa, hymyilee, leikkii ja ottaa kontaktia muihin lapsiin. Ensi askelia odotellessa. Voitte varmaan kuvitella miten onnellisia kaikki ollaan. :)

:)

Sairaalaharkkaa ja lasten kanssa touhuilua

Alotin 20.pv harkan Mbwenin sairaalassa. Ekan viikon olin aikuisten osastolla ja nyt oon synnytysosastolla. Tykkään niin paljon enemmän olla synnärillä. Aikuisten osastolla näin paljon haavanhoitoo. Se oli aika brutaalia katottavaa välillä... Esimerkiks (vaan yks niistä kivuliaista haavanhoito tarinoista...) yhellä miehellä oli koko pohje paljaana selluliitin takia, joten sillä näky kaikki lihakset ja luut. Haavahoitaja vaan kylmän viileesti ilman mitään kivunlievitystä otti likaset sideharsot pois, puhisti sen jalan märällä sideharsolla, ja peitti jalan taas sideharsolla. Voitte kuvitella miten kivasti se sideharso imasee siihen jalkaan kiinni ja miten kivalta se tuntuu repiä pois taas seuraavalla kerralla. Koko sen haavanhoidon ajan se mies tärisi ja voihki kivusta. :( Mutta eipä sille voi mitään kun tarvikkeet on mitkä on. Jos sitä hommaa ei hoidettais niin kävis vielä huonommin.

Potilashuone, ai mitkä väliverhot, ai mikä yksityisyys?

1.vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita

Sairaanhoitajaopiskelijoita, mutta toisesta koulusta.

Ohjausta täällä ei automaattisesti saa, mutta jos kysyy ja jos hoitaja sattuu osaamaan englantia, niin kyllä ne sitten neuvoo. Opiskelijoita on samaan aikaan osastoilla varmaan 10, joten jos haluaa tehä jotain niin pitää koko ajan olla tyrkyllä. Täällä opiskelijat saa hoitaa paljon asioita itsenäisesti, esim. lääkehoidon... Tuntuu aika hurjalta. Ekan viikon olin myös leikkaussalissa. Näin mm. sektioita, jotka täällä voi tehä hoitaja, välillä niitä hoiti lääkäri. Steriiliys leikkauksissa on vähä eri luokkaa ku kotipuolessa, mutta parhaasa ne tekee ja ilmeisesti hyvällä menestyksellä.

Tätä 69v. herrasmiestä nään sairaalalla melkein joka päivä. Kertoi opiskelleensa aikoinaan 5 vuotta Venäjällä ja työskennelleensä hallituksessa Darissa. Btw, coolein pyörätuoli ikinä.

Synnärillä oon nähny jo monta synnytystä, avustanu niissä ja oppinu paljon enemmän verrattuna siihen toiseen osastoon. Motivaatiokin löysi tiensä takasin kotiin, joten odotan aina innolla seuraavaa päivää.

Yksi synnärin potilashuoneista

Synnytyssali

Pieni tyttövauva 18v. äitinsä sylissä

Viime tiistaina pidettiin karaokeilta, jolla kerättiin rahaa Bunjun orpokodille. Pyydettiin jokaiselta osallistujalta 5000shillinkiä ja saatiin yht. 175 000tzs. :)) Oli kyllä tosi hauska ilta. Karaokevetoja kuultiin swahiliks, tanskaks, englanniks, suomeks ja "koreaks". :D Perjantaina vietiin Bunjun orpokodin lapset pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle. Kyllä taas lämmitti sydäntä kun ensimmäiseksi kentälle tultua lapset juoksi innoissaan kiekkaa ympäri hiekkakenttää. :) Ne lapset ei kovin usein pääse leikkimään orpokodin ulkopuolelle. Perjantaina iltapäivällä taas vietiin Kunduchin orpokodin lapset rannalle. Voi sitä ilon määrää. :D

Näin saa kuljetettua 20 lasta rannalle!

Btw, se rahankeräys ei onnistu, koska en yksityishenkilönä voi saada rahankeräyslupaa vaan se pitäs hankkia jonkun organisaation kautta. :/ Yritetään kuitenkin Annin ja Hannan kanssa etsiä Suomesta pysyvämpiä sponsoreita orpokodille.

Ps. Oon tässä nyt 1,5h pelleilly näitten kuvien kanssa enkä saa niitä asettumaan, joten olkoot. :D