Paratiisi

13.päivä lähdettiin viideksi päiväksi Sansibarille. Voi vitsi mikä paratiisi! Niin niin kauniita arabityylisiä rakennuksia ja pikkukujia, turkoosi meri ja valkeet hiekkarannat. Oli kyllä ihan mahtavat viisi päivää!

Perjantaina käytiin Prison Islandilla ihmettelemässä kilpikonnia ja meren keskellä olevaa hiekkasärkkää, joka peittyy kokonaan piiloon nousuveden tullessa. Se hiekkasärkkä oli jotain ihan uskomattoman kaunista. Kaistale hiekkaa keskellä turkoosia merta. Snorklasin ensimmäisen kerran elämässäni ja näin koralleja. Oli aika jännittävää kun oltiin syömässä lounasta ja vesi alko olla jo kolmen metrin päässä ruokapaikasta. Piti kiirehtiä takaisin veneeseen.

Hiekkäsärkällä

Osa kilpikonnista oli melkein 200-vuotiaita ja toooosi isoja. Ikä oli kirjoitettu sinisellä kuoreen.

Mentiin yöksi Kendwa Rocks nimiseen paikkaan, joka oli ehkä puolentoista tunnin ajomatkan päässä Stone Townista. Seuraavana päivänä siellä oli Full Moon -juhlat. Ennen juhlia käytiin veneajelulla ihastelemassa auringonlaskua ja löhöiltiin rannalla. Sunnuntaina suunnattiin Art in Tanzanian Sansibarin vapaaehtoistalolle, joka on noin vartin ajomatkan päässä Stone Townista. Käytiin myös iltatorilla testaamassa paikallisia erikoisuuksia ja elokuvafestareilla katsomassa pari elokuvaa. Oli aika hauska kun joka kerta kun elokuvassa oli seksikohtaus, valkokangas pimeni ja ihmiset huusivat ja vislasivat. :D

Veneajelu Kendwa Rocksilla

Kokki Zanzibar pizzan teossa iltatorilla

Maanantaina luvassa oli tutustuminen mausteviljelmälle. Oli kyllä tosi mielenkiintosta! Suosittelen käymään jos joskus on mahdollisuus. Sain esim. tietää, että Vicks tehdään kanelipuun juuresta ja itse juuri haiseekin ihan Vicksille. :D Saatiin maistella ja haistella vaikka mitä. Loppupäivän kiertelimme ostoksilla.

Mr. Spice ja kaakaopuu

Tiistaina mentiin taas Stone Towniin ostoksille. Mulla oli akku vähissä puhelimessa. Ja tietenki eksyin muista. :D Oltiin yhessä kaupassa ja sanoin, että käväsen tuossa viereisessä mekkokaupassa. Kun sitte tulin takasin, en enää löytäny ketään, vaikka tosiasiassa kaverit olikin ollu koko ajan jossain niistä kaupoista. En vaan ollu huomannu, koska osa niistä kaupoista on tosi pimeitä sisältä. Yritin soittaa, mutta en saanu kehenkään yhteyttä. Sitten loppu akku. :D Mulla oli Amyn järkkärikamera kaulassa, älypuhelin käessä ja paksu nippu rahaa ostoksia varten lompakossa. Jes, hyvä minä. :D Oon yksin sokkeloisessa kaupungissa ja mulla ei oo hajuakaan miten löydän täältä muut. Aattelin vaan, että okei, älä näytä eksyneeltä.

Noh sitten lähin suunnistamaan kohti kalatoria, koska meillä oli puhe mennä seuraavaksi sinne ja aattelin, että ehkä muut meni eeltä ja luuli, että tuun perässä. Eräs paikallinen mies onneks ystävällisesti opasti sinne kun oli menossa samaan suuntaan ja yritti auttaa kavereitteni etsimisessä. Muita ei kuitenkaan näkyny ja apua tarjoavien miesten määrän perusteella aloin näyttää jo liian yksinäiseltä ja eksyneeltä, joten menin kertomaan tilanteestani kahdelle länsimaalaiselle naiselle, jotka seisoivat kalatorin kupeessa. Heidän paikallinen kaverinsa opasti minut ystävänsä puhelinliikkeelle, jossa sain ladata ilmaiseksi virtaa puhelimeeni ja pystyin soittamaan kavereilleni. Tämä myyjä sitten halusi vielä laittaa kaverinsa saattamaan minut apteekille, jossa oli tarkoitus tavata muut. Kyllä naurettiin kun vihdoin löysin heidät. Loppujen lopuksi en ollut eksyksissä kuin puoli tuntia, kiitos erittäin erittäin ystävällisten ihmisten. Muuten olisin varmaan seilaillut yksin ympäri kaupunkia puoli kolmeen asti, jolloin lauttamme oli tarkoitus lähteä takaisin Dariin.

Olin oikeastaan koko ajan pelkästään huvittunut tilanteesta, mikä oli aika uutta, koska normaalisti olisin varmaan hätääntynyt nopeasti. Oli vain sellainen tunne, että kaikki järjestyy. Ja koko tilanne tuntui vaan niin koomiselta. Pitihän se arvata, että jotain tapahtuu juuri minulle, ei uutta. :D Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.