Mendrada

Kerroin aikaisemmin Mendradasta, jonka äidillä ei ollut varaa viedä lastaan lääkäriin. Mendrada kärsi siis malariasta, aliravitsemuksesta ja anemiasta. Tyttö oli lähes luuta ja nahkaa. Jalat olivat veltot, eikä tyttö juuri liikuttanut käsiäänkään.

Maksettiin Kathleenin kanssa lääkärikäynti, lääkkeet ja toivottiin parasta. Ostettiin pikkuselle säännöllisesti lisäravinteita. Ja kappas, ei menny kauankaan kun tytön vointi lähti huimaan nousuun. Innolla aina odotti, että minkä näköinen tyttö sitä odotti äitinsä sylissä kun astuttiin sisään orpokodin ovesta.

Mendrada alkoi liikutella jalkojaan, syödä itse, ja kasvoilla alkoi näkyä muutakin kuin riutunut ilme. Posket alkoi pyöristyä ja kylkiluut mennä piiloon. Äidinkin käytös meitä kohtaan muuttui silmin nähden. Alkuaikoina äiti oli lähes aina orpokodissa ollessamme huonotuulinen, eikä hän juuri hymyillyt. Nyt hän ottaa meidät aina vastaan iloisesti tervehtien ja kuulumiset kysellen.

Jatkettiin lisäravinteiden ostamista. Oli ihana nähdä miten pikku neiti alkoi saada virtaa kroppaansa. Ennen tuo niin vaitonainen ja eloton lapsi seisoo nyt omillaan jaloillaan, nauraa, hymyilee, leikkii ja ottaa kontaktia muihin lapsiin. Ensi askelia odotellessa. Voitte varmaan kuvitella miten onnellisia kaikki ollaan. :)

:)